Istun turvallisen sohvani syleilyssä jalat rahilla selaten päivän uutisia teksti-TV:stä. Ei juuri mitään uutta: Mäkäräinen pettyi, Berger mestariksi. Välillä kurkkaan 45 minuuttia –ohjelmaa, jossa puhutaan muun muassa koulukiusaamisesta ja miten se ajoi nuoren tytön lopulta itsemurhaan.
 
Tähänkö Suomi on tullut? Kiusaajia täytyy ymmärtää - ketään ei saa tuomita. Omasta mielestäni sanonta ”saunan taakse” toimisi useassakin tapauksessa. Kyllä loppuisi koulukiusaamiset, kun kiusaajat vietäisiin horsmapuskaan ja ladattaisiin kunnolla pataan. Mutta eihän se käy – täytyy ymmärtää kiusaajia, heillä on paha olla - eihän syy voi olla heidän.
 
Itseäni ei koskaan kisattu koulussa, vaikka siihen olisi ollut todella hyvä syy ulkonäköni perusteella. Silloin kaikki olivat kavereita keskenään ja opettajat olivat Jumalista seuraavia: heitä kunnioitettiin aivan kuten omia vanhempia.
 
Nykyään nuorisotyölle ja nuorison hyvinvoinnille ei tunnu riittävän aikaa eikä resursseja. Jatkuvat leikkaukset iltapäiväkerhojen ja harrastuspaikkojen toiminnasta, puhumattakaan nuorten auttamisesta ajavat nuoret heille epäedulliseen ympäristöön. Jatkuvasti leikataan rahaa nuorten hyvinvoinnilta ja kasvatukselta - laiva on lastattu euroilla, matkalla Kreikkaan. Tämä koskee valitettavasti myös perusturvaa, vanhusten hoitoa, poliisia... en edes jaksa jatkaa listaa.
 
Palatakseni olohuoneeseeni ja punaisen sohvani turvaan: Sohvapöydällä on nippu Veikkauksen kuponkeja. Jokerissa taisi olla kaksi oikein: Hip hurraa ja aamulla töihin – ei paljoa lämmitä.
 
Parhaan ystäväni laina-Nokia haljenneineen näyttöineen hälyttää ottamaan iltalääkkeet. Oma Nokian puhelimeni on atomeina jossain päin Munkkaan kaatopaikkaa – älypuhelin muka. Onneksi sentään osamaksulla tilattu uusi digiboksi toimii joten kuten – mitä nyt välillä jumittaa.
 
Aika heikolta näyttää television ohjelmatarjonta, joten tadan painua nukkumaan. Olen aamulla virkeänä kuin peipponen lääkärissä poskiontelotulehduksen takia.